Esihistoria

Arkeologiset todisteet osoittavat ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta, nykyisessä Norjassa noin 4000 vuotta ennen aikamme. Ensimmäisten asutuskohteiden vastaava ikä on päivätty läheiseen Ruotsiin, joka noina päivinä yhdessä Norjan kanssa, muodostivat yhden, yleinen, alue, joka ei kuulu kenellekään.

Siirtyminen maatalouden kehityksen aikakauteen tapahtui vuonna 2002 4000-3000 p.n.e, Oslon vuonoa ympäröivällä alueella. Vähän ennen astumista pronssikaudelle (1500-500 s. n. e), maatalous levisi nykyiseen Etelä-Norjaan, mutta Pohjois-Norjassa löydettiin arkeologisia löytöjä, päivätty samalle ajanjaksolle, osoittavat metsästäjien ja keräilijöiden elämäntavan edelleen horjumattoman hallinnan tällä alueella.

Ensimmäisen vuosituhannen alkuvuosina, eteläisten maiden kanssa käytiin jo erittäin kehittynyttä kauppaa. Arkeologit ovat löytäneet lukuisia pieniä aluksia, täynnä hopeaa, pronssi ja lasi. Lisäksi useimmista niistä löydettiin varhaisia ​​riimutekstejä, mikä osoittaa kirjoittamisen korkeaa tasoa, harjoiteltu Pohjoismaissa tuolloin. Maatilojen olemassaolo vähemmän hedelmällisillä alueilla, vähän ennen vuotta sitten 500 ei kumpikaan, rauhoitti tutkijoita, että asutukset Länsi-Skandinavian hedelmällisissä laaksoissa ovat jo saavuttaneet maksimikyllästymispisteen. Seuraavien vuosisatojen ajan, lisääntynyt kilpailu maan talteenotossa, se pyrki väistämättä militarisointiin, kovettamalla maata tulevalle viikinkikaudelle.