Viikinkilaivamuseo
Viikingit uskoivat, että kuolema ei ole elämän loppu, mutta vain sen muodon muutos ja että kuoleman myötä ei menetetä maapallolla saavutettua sosiaalista asemaa. Joten oli normaalia haudata kuolleet esineillä, jotka kuuluivat heidän elinaikanaan, joiden jälkielämässä piti olla määräävä asema heidän asemassaan. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Norjalaiset löysivät kolme runsaasti varustettua hautaa maan eteläosasta, niin kutsuttu. kurhany, mikä mahdollisti paljon lähemmäksi varhaiskeskiajan aineellista ja hengellistä kulttuuria, Skandinaaviset soturit.
Viikinkilaivamuseo (norw. Viikinkilaivan talo) sijaitsee osoitteessa ul. Huk-katu, Bygdøyn niemimaan itäosassa. Virallisesti museo on kulttuurihistoriamuseon haara, Oslon yliopistoon. Museo avattiin vuonna 1926 r., veneiden näyttelysalin käyttöönoton yhteydessä Osebergilta. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana alkuperäiseen rakenteeseen lisättiin vielä kaksi salia, joihin Tune- ja Gokstad-veneet sijoitettiin (ennen sitä kaikki alukset pidettiin väliaikaisissa, yliopistoon kuuluvat turvakodit).
Kaikki kolme venettä on löydetty haudoista Etelä-Norjassa (Oseberg valehtelee 6 km Tonsbergistä pohjoiseen, Viritä ok. 4 km tietää Sarpsborgista länteen, Gokstad ok. 5 km Sandefjordista itään). Aikaisin, koska jo sisään 1867 r., Tune-alus löydettiin, Seuraava, w 1880 r., Alus löydettiin Gokstadista ja lopulta viimeinen, w 1904 r., Osebergin alus paljastettiin. Kolmesta veneestä vanhin on Osebergin vene (sen luominen on päivätty noin. 820 r.), seuraavaksi tulee vene Gokstadista (luultavasti rakennettu noin. 890 r.), nuorin on Tune-vene (rakennettu noin. 900 r.). Koon mukaan suurin on Gokstadin vene, kenellä on 25 m pituus ja 5 m leveä, toinen on vene Osebergista - pitkä na 22 m ja leveä 5 m ja lopulta pienin (tosin hieman) Tuneelta on vene, kenellä on 22 m pituus ja 4,35 m leveä. Kärryissä olevien veneiden ohella löydettiin myös monia, kuuluminen kuolleisiin, arjen ja uskonnollisen palvonnan esineitä, jotka ovat myös esillä tänään museossa.