Ottar nimettiin aviomieheksi ja hän oli Innsteinin poika, josta tuli kuuluisa länsireitillä, missä hän voitti kultaa ja mainetta tutkimusmatkoillaan frankeja vastaan. Lopulta kuitenkin, kun poika oli vielä vauva, yhdellä heistä Innstein tapasi kuolemansa. Näin Ottar varttui pienestä pitäen ilman isää. Ajat olivat silloin epävarmoja. Monet perheet lähtivät maasta, Irlantiin tai Islantiin. Siellä, mitä muut, he kuolivat veljenhenkisissä taisteluissa. Paikalla, missä ylpeiden perheiden talot aikoinaan seisoivat, tuhka oli nyt mustaa. Ottarin äiti, peläten poikansa elämää, hän muutti kaikki omaisuutensa hiljaisempiin osiin veljensä luo. Sitä kutsuttiin Angantyriksi ja se oli kuuluisa ulvonta. Ottarin äidin kuoleman jälkeen, hän halusi ottaa haltuunsa aarteen, mitä pojalle jää hänen isänsä jälkeen. Tätä varten hän kätki sen tietämättä sen alkuperää.
Ottar kasvoi nopeasti, kunnes hän lopulta muuttui pojasta kauniiksi mieheksi. Hänen kauneutensa oli niin suuri, että kaikki naapuruston tytöt halusivat hänen menevän naimisiin, tai jopa rakastajalle. Nuori mies ei ollut sydäntuntematon ja mielellään taipuvainen viehättävämpien naisten ja neitsyiden suostumuksiin, niin että hän sai poikkeuksellisen kokemuksen tästä asiasta lyhyessä ajassa. Häneltä puuttui vain varallisuus ollakseen täysin onnellinen, josta hän voisi vedota haluamallaan tavalla, aurinkoa tämän maailman iloissa.
Tuolloin Ottaran vanha sairaanhoitaja kuoli. Kuvittele hänen hämmästystään, kun kuolevan ihmisen suusta hän sai tietää alkuperästä ja rikkauksista, jonka Angantyr omisti. Tie aarteeseen oli kuitenkin pitkä. Se oli tiedossa, että setä ei vapaaehtoisesti anna pojalle perintöään. Joten Ottar päätti tuoda esiin tapauksensa. Se tapahtui myös.