Esihistorialliset ajat
Ensimmäiset ihmiset, joka ilmestyi nykyaikaisessa Norjassa noin. 11 000 vuosia sitten, viimeisen jääkauden lopussa, oli uusia tulokkaita Siperiasta. Todennäköisesti he kuuluivat vanhaan metsästäjäkulttuuriin, nimeltään Komsa, ja he olivat nykyajan saamelaisten esi-isiä, eli saamelaiset. Samachista tiedetään vain niin paljon, että he ovat asuneet Skandinavian pohjoisosassa esikristillisistä ajoista lähtien. Esihistoriallisina aikoina Fosna-kulttuuri kehittyi nykyisen Trondheimin rannikkoalueilla ja länsivuonojen pohjoiskärjessä.. Tämän kansan olemassaolon perusta oli metsästys, kalastus ja karjanhoito.
Euroopan pohjoisosien jäätymisen päätyttyä Keski-Euroopan kansat alkoivat liikkua pohjoiseen ja asettua Skandinavian niemimaan eteläosaan, mm. Norjan etelärannikolla. Koska ensimmäiset uudisasukkaat, kuuluvat N0stvet-kulttuuriin-0tapahtuu, heillä ei ollut pääsyä piikiviin, heidän täytyi tehdä luustotyökaluja. Alun perin nämä heimot johtivat nomadista elämäntapaa, metsästys ja keräily. Ensimmäiset pysyvät asutukset alkoivat perustaa vasta useiden tuhansien vuosien jälkeen. Norjan eteläosasta peräisin olevien kansojen alkuperä, jotka tulivat Euroopan mantereen sisältä kivikaudella, ei oletettavasti ole homogeeninen. Mahdollinen, että pitkät ihmiset olivat hallitsevia, vaaleakarvaiset ja sinisilmäiset, germaanisen kielen puhuminen, josta modernit skandinaaviset kielet ovat kehittyneet.
Ok. 2500 r. p.n.e. taistelukirves kulttuurin edustajat muuttivat nykyisestä Ruotsista Etelä-Norjaan, veneen kirvesviljely ja suppilokantakulttuuri (nimet on johdettu erilaisista kivityökaluista ja esineistä, joita ne käyttävät). Erilaisten luonnonmateriaalien runsauden vuoksi pronssista tai muista metalleista valmistettiin suhteellisen vähän työkaluja. Tärkeimmät pronssikauden jäännökset ovat kallioon veistettyjä veneitä ja uskonnollisia symboleja (Skandinaaviset petroglyfit, eli kalliopiirrokset). Ne todistavat matkailun ja kaupan kasvavan merkityksen, ja luoda kauppakontaktit etelä- ja länsimaiden kansojen kanssa. Skandinaaviset vaihtoivat meripihkaa metalliksi näiden alueiden asukkaiden kanssa, erityisesti pronssi.
Kallioon veistetyt piirustukset, edeltävältä ajalta 500 r. p.n.e., kuvaavat maatilatöitä ja merimaisemia. Ne heijastavat maanviljelyn ja veneenrakennusmenetelmien kehitystä, samoin kuin tekninen kehitys. Hautajaiset siitä ajasta – varsinkin kumpujen rakentaminen – ne osoittavat, että hengelliset ja maalliset johtajat olivat silloin mahtavia johtajia. Ok. 500 r. p.n.e. alueen ilmasto on lämmennyt jonkin verran, mikä mahdollisti maatalouden kehittämisen. Myöhemmin, kun se jäähtyi, ihmisten oli muutettava viljelymenetelmiä ja sopeuduttava ilmastonmuutokseen. Tämän osoittavat kivi- ja turve-talojen jäännökset, maatilat ja uunit.
Vaikka eteläisen Norjan ja Välimeren välinen kauppa pysähtyi itään suuntautuvien kelttien muuton aikana, kauppasuhteet uudistettiin Rooman valtakunnan taantuman aikana. Roomalaiset tarjosivat pohjoisen ihmisille kankaita, rautatavarat ja keramiikka. Rautatyökalujen käyttö mahdollisti metsien raivaamisen ja suurempien peltojen luomisen. Suuremmat veneet rakennettiin rautakirveillä. W V w. norjalaisten esi-isät oppivat menetelmän rautamalmin sulattamiseksi, jonka esiintymät löydettiin nykypäivän eteläisen Norjan suoalueilta. Runun aakkoset ilmestyivät myös, mahdollisesti germaanista alkuperää, josta tuli seuraavien vuosisatojen ajan viestintäväline. Tämän todistavat kivilevyihin veistetyt merkinnät, joita löytyy koko kyseiseltä alueelta. Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen tapahtui kaksisataa vuotta muuttoliikettä ja taisteluja, taisteli maan useiden alueiden asukkaiden välillä.
Ok. 700 r. Irlantilaiset munkit rakensivat luostarin Seljeen, luultavasti ensimmäinen todiste kristillisyydestä Norjassa. Tuolloin vaikeiden maantieteellisten olosuhteiden vuoksi suurin osa Norjasta jaettiin pieniin osiin, riippumaton, erilliset valtakunnat, hallitsivat purkit (magnaatit). Eurooppalaisten mielessä Norja liittyi vain ns. Norovegr (Pohjoinen tie], kauppareitti, joka johtaa Oslofjordista länteen etelärannikkoa pitkin.